11.4.2016

Psalmiakki – Ihmisen laulut






Ihmisen laulut

He lauloivat maasta ja sen kasvusta, arojen kukkaloistosta ja laaksojen ihanuudesta.
 
He lauloivat taivaan huikaisevasta kaaresta, Jumalan holvien mahtavuudesta.
 
He lauloivat ilostaan, sydämen kyllyydestä.
 
Ja he lauloivat ihmisen ikävästä ja surusta, hyljeksityn masennuksesta ja kivusta.

He lauloivat Jumalalle, ja itselleen ja toisille.
 
Ja he lauloivat Jumalan avusta, elämän voitosta riemuhuutojen kera.
 
Luottamuksestakin he lauloivat elämän myrskyissä.
 
He lauloivat – niin kuin mekin. Lauluun purkautuu sydän.


Laulussa sydän kohtaa sydämen, tunnistaa toiselta ihmisenä olemisen huuman ja haavan. Laulun kieli on yleisinhimillinen, rajat suvereenisti ylittävä.

On niitä jotka puhuvat Jumalasta monin sanoin. Toisille se on suorastaan työtä (itsellenikin). Ja hyvä niin: miten hän on antanut kohdata itsensä, miten hänet koemme, sitä jaamme. Mutta yhä vähemmän hän voi olla minulle sanojen vanki. Puhuisiko sittenkin mieluummin hänelle kuin hänestä? Ja siinä vuodattaisi oman ihmisyytensä. Tai laulaisi.

Rukouksen ikiaikaiset kielet ovat monet: paitsi sanoja, se on ollut ja on hiljaisuudessa avautumista ja toisaalta jotain joka tavalla tai toisella soi. Laulu on rukouksen alkuperäinen hahmo.

Psalmien kirja on Raamatun vanha laulukirja. Sitä psalmit yksinkertaisesti ovat: lauluja. Sitä tarkoittaa vierasperäinen ja menneiltä ajoilta kalskahtava sana. Ne ovat lauluja joihin on vuodatettu sitä mistä sydän on pakahtua. Rukoustakin ne ovat. Ne ovat lauluja Jumalalle ja itselle ja toisille.

Yhtään alkuperäistä psalmisävelmää ei enää ole. On traditioita millaisin sävelmäkaavoin on myöhemmin laulettu, ja tuhannet sävellykset eri ajoilta. Keskiajan loppuun asti olivat meidänkin osassamme maailmaa psalmit jumalanpalveluksen lauluista pääosa. Reformaatio muutti messun kansankieliseksi ja toi yhteislaulun, virret, sen omaksi musiikiksi. Ja iso osa virsistä oli psalmivirsiä, psalmien pohjalta tehtyjä runoja jotka sävellettiin yhdessä laulettaviksi. Vanhan laulukirjan jälkiä näkyy yhä uusimmissakin virsissä ja muualla länsimaisessa laulumusiikissa.

Kallion Kantaattikuoron konsertin 24.4. otsikkona on Psalmiakki – suolaiset ja makeat psalmit. Ohjelmistoon on valittu jännittäviä musiikin helmiä, psalmirunoihin tehtyjä sävellyksiä eri ajoilta. Tuloksena on värikäs ja kulttuurisesti monitaustainen kokoelma laulumusiikin vahvasta sydänvirrasta, Schützistä Rautavaaraan, Kreekistä Aguiariin, Madetojasta Mirolyboviin. Joitakin runojaksoja kuullaan myös lausuttuna. Konsertissa virtaavat ihmisen elämänkokemuksen vaihtuvat sävyt, mestarillisten sävellysten kantamina.


Teksti:Jaakko Hyttinen
Yksi Kallion Kantaattikuoron laulajista

Kuvat: Marita Sammalmetsä
Kuvat otettu kuoroleirillä Alppilan kirkossa 9.4.2016


Lisää tietoa konsertista Kallion kantaattikuoron sivuilta:
http://www.kallionkantaattikuoro.fi/konserttikalenteri/19-psalmiakki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto