11.2.2016

Eliisa Latva-Hakuni: Ihmisen kärsimys ja Kohti vapautta


Tuhkakeskiviikkona Alppilan kirkolla avautui kaksi taiteilija Eliisa Latva-Hakunin valokuvanäyttelyä, jotka kestävät pääsiäisen yli. Alppilan kirkon kahvilan seinällä on Ihmisen kärsimys -niminen näyttely ja kirkkosalin eteisessä Kohti vapautta -niminen näyttely. Eliisa Latva-Hakunin tekstit avaavat tässä teosten taustaa.






Olen eläkkeellä oleva lähetyslentäjä. Olin kaksi työkautta Afrikassa, ensimmäisen kauden Tansaniassa mieheni kanssa ja toisen Keniassa, jolloin myös tyttäremme olivat mukana. Laskeuduttuamme Nairobiin vanhempi tyttäreni huokasi, että nyt äidin unelma toteutui. Kuljetin lentokoneella kaikkea mitä Afrikassa ihminen tarvitsee elääkseen sekä kaupungeissa että ”puskissa”. Sain olla mukana afrikkalaisten iloissa ja suruissa sekä rauhan että sodan aikana. Koin olevani osa hyvän jakamisessa ja tämä työ tuntui palkitsevalta ja unelmani todella toteutui.

Unelmat ja perhe usein särkyvät, niin myös kävi kohdallani. Se mitä jäljelle jäi, oli rakkaat tyttäret, hyvät muistot ja tietoisuus miltä yhden ihmisen kärsimys tuntuu. Luopumisten ja sairauksien aikana olen käynyt vuoropuhelua hyvän, pahan ja pyhän kanssa. Tätä prosessia  kuvaan ”Ihmisen kärsimys” valokuvanäyttelyssäni yleensä kuvapareilla ja käsikuvien avulla, koska sairastan Parkinsonin-tautia. Niissä ihminen käy kampailua kivun, rajan ja pyhän välimaastossa.

Ajattelen usein, että meillä on harhainen käsitys helposta elämästä, ehkä elämä on tarkoitettu toisenlaiseksi. Löytäisimmekö elämän mielekkyyden, hienouden, ilman kärsimystä?

Joskus pyhä koskettaa ja silloin uskon, että rajalla kohtaamme ristin ja mieli kohtaa valon. Kipeät jäsenet ja sirpaleinen sydän tuntuvat höyhenen kevyiltä. Tätä kohtaamista toivon kaikille särkyneille.







Kohti Vapautta –valokuvanäyttelyn teoksilla kuvaan Vapahtajamme kärsimyshistoriaa. Siihen liittyy samanaikaisesti sekä inhimillisiä että jumalallisia elementtejä.Tämän historiallisen tapahtumaketjun
julmuutta, herkkyyttä, suuruutta, pienuutta, nöyryyttä, pyhyyttä ja rakkautta kuvasin kristillisien symbolien ja värien avulla.

Pääsiäisen tapahtumien merkitys on ihmiselle käänteentekevä; ihminen vapautuu vankilastaan. Rajan takana tämä ihmeellinen vapaus tulee täydelliseksi.

Joskus Pyhä koskettaa, silloin uskon, että vapauteen Kristus meidät vapautti. Arjessa tämä usein unohtuu. Onneksi saamme viettää Pääsiäistä vuosittain.




                         Kuva tulevasta Parkinson tautia käsittelevästä näyttelystäni. 
                       Yksi Parkinsonin oireista on valoherkkyys sekä näköhäiriöt.


Eliisa Latva-Hakuni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näkökulmat: Purukumi

Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua.  Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...