26.1.2016

Kirkkopolitiikkaa blogissa, osa 1: Hohhoijaa, kirkolliskokousvaalit





Monikohan osaisi asiaa avata, jos asiaa tiedustelisi vaikka sadalta Kallion kirjastoon dallaavalta bibliofiililtä. Kirkolliskokous on ikään kuin kirkon ”eduskunta” (lisää täällä), jonne ”kansanedustajat” valitaan melko monimutkaisesti (selitetty täällä). Uusi kirkolliskokousedustajisto valitaan helmikuussa.

Mitä merkitystä tuolla byrokratian multihuipentumana näyttäytävällä harmaahapsien yhteenkertymällä on seurakuntalaisen näkökulmasta, pohdin.

Paljonkin.

Jumala voisi kai loppua olemasta kolminainen, jos kolme neljännestä edustajista niin jostain saisi päähänsä. Eli tarpeeksi suurella määräenemmistöllä isotkin asiat voivat muuttua. Mutta myös valitettavasti kaatua. Koska kirkolliskokoukselta edellytetään melkoista yksimielisyyttä, on moni asia hidas muuttumaan.

Toki asioita myös tapahtuu. Näkyvin niistä on viime vuonna läpiviety virsikirjauudistus, joista erään kanttorimme Tommi esittelee täällä Hesarin jutussa.

Vaikka ei en kehuisi kirkolliskokousta suoran demokratian esikuvaksi, on jokainen seurakuntalainen kuitenkin ainakin välillisesti vaikuttamassa, ketkä suuria linjoja kirkossa maalailevat. Liberaalit vai konservatiivit. Tai siis nämä ovat olleet rintamalinjojen nimet, kunnes nyt näyttäisi siltä, että alati kasvava joukko niin pappeja kuin seurakuntalaisia haluaa vyöryttää molempien liejusta sameiden taisteluhautojen läpi kohti Kristusta ja kirkkoa, jonka ovat vallanneet sen omat jäsenet, kastetut kristityt.

Jokainen on konservatiivi, (lat. conservare – säilyttää) haluten säilyttää evankeliumin siitä, että kelpaan ja saan anteeksi.*

Jokainen on liberaali, (lat. libera – vapaa) vapautettu olemaan aidosti vapaa.**

Ja tässä vaiheessa tää vaalitouhu vasta alkaakin vaikuttamaan.

Suomi, Kalliokin, on täynnä seurakuntalaisia, kirkon jäseniä, jotka ovat valmiita ottamaan paikkansa kirkossa, kunhan uskalletaan hieman enemmän luottaa. Parhaiten kirkkoon voi vaikuttaa ei jättämällä sitä, vaan rukoilemalla sen puolesta. Palvelemalla sitä. Siunaamalla sitä.

Rakastamalla sen eloon.

Ja rakkaus resonoi kauas.



Siunausta,
Visa

Twitter: vviljam, Snapchat & Instagram: visapos

Kirjoittaja on kalliolainen seurakuntalainen, pastori Oulunkylän seurakunnassa, ja pappisehdokas kirkolliskokoukseen Viinipuu-listalla.
viinipuu.org


*2. Tim. 1: 13. Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. 14. Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla tallessa se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.

** Gal. 5:1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.




***

KIRKKOPOLITIIKKAA BLOGISSA,
OLKAA HYVÄT!
Kallion kulman blogissa paneudutaan seuraavan parin viikon aikana kirkon vaaleihin. Kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon äänestetään helmikuussa uusia jäseniä. Äänestää saavat papit ja seurakuntien luottamushenkilöt. Päätettävät asiat koskevat meitä kaikkia. Selvitetään, mistä oikein on kyse!
***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näkökulmat: Purukumi

Pureskelen ajatuksia, venytän ja paukuttelen. Haen sanoja sille, mistä minun on vaikea puhua.  Miten voi puhua siitä mille ei ole sanoja, us...