Tietämätön saattaa jutella, että kirkolla käy vain niitä mummoja. Meidän kirkolla Alppilassa tapaa kyllä hyvin monenikäisiä ihmisiä. Äidit ja lapset näyttivät eilenkin viihtyvän tuntikausia perjantaihommissaan. Taaperot painalsivat päät hiessä, äideillä riitti puhuttavaa toistensa kanssa, lihapullat maistuvat, ystävänpäiväkortteja syntyi, joku innostui pelkän punaisen paperisilpun leikkelystä, hyvä niin.
Maanantaisin täyttää ison salin kyllä joukko oikeita iältään vanhoja ihmisiä, "päiväkansalaisia". Mummoiksi tai papoiksi emme kyllä itseämme nimittele. Omaan kieleeni ei ole oikein sopinut seniori-sana. Ehkäpä seniorikansalaisuus on tulevaisuuden kieltä.
Mummo olen iloisena ja ylpeänä niille kahdelle rakkaimmalle, joita maa päällään kantaa, tyttärenpojille. Tai lapsille, jotka aika ajoin tarvitsevat varamummoa. Mutta missään palvelujärjestelmässä tahi seurakunnassa en tunnista mummon nimeä, enkä nimittele ystäviänikään, edes Päiväkansan vanhinta Henniä, 93v. Meillä kaikillahan on omat nimet! Ja mikä hauskinta, kun tapaan kirkolla Toivon, Urhon, Niilon tai Elsan, Iidan ja Ainon niin he voivat olla joko Päiväkansan porukasta tai sitten lastenryhmistä. Anneli, Pirkko tai Tuula- vauvaan ei vielä olla tutustuttu, ehkä lähiaikoina pikkuisten vanhemmat löytävät aidot nimet neljä-viisikymmenluvulta. Soman Riitta-vauvan sentään tunnen.
Kuvissa Päiväkansan valmisteluja. Istumme leikkimielisesti paikallisissa puistoissa, muistin virkistykseksi pidämme nimilappuja, vaikka tunnemmekin toisemme. Tervetuloa mukaan 60+ ihmiset, maanantaisin klo 12 Alppilan kirkolle. Hyvät kahvit kuuluvat aina asiaan, Anna-Liisan taidolla syntyvät voileivät. Mitä Päiväkansassa tapahtuu, se on uuden jutun aihe.
Tapaamisiin,
Leena Niinivaara
Ihana kirjoitus Leenalta!
VastaaPoista